sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Miksi ihmeessä...

...kaikki pitää aina jättää viime tipppaan. Olin hyvin tietoinen tulevista häistä ja ristiäisistä, mutta silti piti lahjat ja mekko tehdä parina viime päivänä ennen kyseisiä juhlia. Ehkä vain saan sillä tavalla paremmin aikaiseksi jotain.

Ennen näitä juhlia tein kuitenkin minulta pyydetyn laukun ja kännykkä- tai rahapussukan. Pyyntönä oli turkoosi kangas. Sopivaa kangasta metsästin, mutta en meinannut millään löytää silmää miellyttävää, mutta sitten törmäsin netissä pilkulliseen kankaaseen, mikä oli mielestäni kesäkassiin sopiva. Tällainen siitä sitten tuli.

 









 



 Sisällä laukussa vetoketjullinen tasku ja kiinnitys magneetilla. Pussukan vuori on tehty samasta aikaisemmin käyttämästäni muovitetusta vaaleansinisestä kankaasta.


Seuraavaksi oli vuorossa tyttäreni kummitädin häät. Sinne oli pyydetty vaatetuksessa joko sinistä tai punaista, morsiamen ja sulhasen kannattamien jalkapalloseurojen värien mukaan. Minun vaatekaapista ei juuri sinistä löydy, joten tuli pulma, että mitä päälle. Koska suosin kierrättämistä ja kaapissani oli yksi kietaisuhame sinisellä kuosilla, niin ajattelin tehdä siitä mekon. Lisäksi löysin satiinisen vyön ja toisen rikkinäisen vyön. Näitä kolmea vaate- ja asustekappaletta aloin sitten pyörittämään käsissäni ja mietin mitä saada kokoon.



 Tässä nämä materiaalit ja vaatekappaleet. Tällainen lopputulos niistä syntyi.




Kyllä tällä mekolla tanssi sujui ja häät olivat mukavat.


Häälahja olikin sitten seuraava pähkäilyn kohde. Koska tiesin morsiammen arvostavan itsetehtyä ja varastostani löytyi pirteän iloisia kankaita, niin ajattelin tehdä muutaman kangaskorin, joihin sitten lisättiin hieman täytettä.




Korien ulkopuoli oli punaista ja keltaista markiisikangasta ja vuoren tein iloisen kirjavasta ohuesta flanellista.





Korien koot otin Ikeasta ostamien kulhojen kansista. Halkaisijoiltaan kaksi pienintä olivat punaisia ja isoimmasta tein sitten keltaisen. Koska mitat olivat otettu kulhojen kansista, niin kangaskoritkin on sitten helppo koota kasaan ja näin ne vievät pienemmän tilan.


 


 Koreihin tuli sitten ostettua sitten tosiaankin kynttilöitä ja servettejä, konvehteja ja toisten hemmotteluun sopivia tuotteita.

Onnittelut vielä rakkaille ystävilleni!






Yksi lahja vielä tälle viikonlopulle. Vaikka aikaisemmin kirjoitin, että en enää ikinä tee tilkkutäkkejä, niin yhden nyt ainakin tein. Olin edellistä tehdessäni päättänyt, että myös toiselle kälylle/natolle(kumpaa vain haluatte käyttää) teen lapsen ristiäislahjaksi peiton. Tämänkin siis tiesin noin kaksi kuukautta sitten, mutta ilmeisesti se oli kivempi tehdä eilen aamulla kiireessä ennen häitä. Olin kyllä jo aikaisemmin leikannut tilkut ja sommitellut ne ja ottanut kännykkään kuvan. Ompelutyöt jäivät eiliselle. Se oli sitten valmiin suunnitelman mukaan helppo koota.
Eikä se tilkkutäkkien tekeminen niin kamalaa ole. Ainoastaan se fleece-peiton ompeleminen toiselle puolelle saa hermot hieman kiristymään. 

 Lopputulos oli sitten tämänlainen...iloisia eläinkasvoja.






 


Tässä lahja pakattuna. Peiton lisäksi vauvalle myös valokuvakehys, jossa paikat syntymätiedoille.




Onnittelut vielä Aleksille!

 Tällaista viime viikon aikana...mitäköhän seuraavalla viikolla?!? Ainakin materiaalia ja ideoita löytyy. Toteuttaminen riippuu siitä, että viekö ilmat ulos vai olenko sisällä...