Säkistä mekko ja muuta mukavaa

Loma sitten oli ja meni...seuraavaa odotellessa kerron vähän tekemisistäni.

Markkinabasaari oli sitten ihan onnistunut. Ilma oli mukava, vaikka viileä, mutta kauppaakin tuli tehtyä. Seuraava on sitten 5.8. ja sen jälkeen suuntamme nokan kohti Pälkäneen Keltaista taloa 17.8.

Tässä myyntipöydästä kuva markkinoilta 1.7.14.

Olimme taas yhdessä Aikun Ihanan Aikun kanssa ja siksi pöydässä olikin tavaraa ihan mukavasti.


Tavarat jätimme odottamaan seuraavaa tapahtumaa ikkunaan...toivottavasti se houkuttaisi paikalle paljon ostajia.

 Kun niin kovasti tykkään tehdä 3D-kuvia kortteihin, niin tässä lyhkäisesti miten se tapahtuu.
Eli kuvien osat leikataan kaikki erikseen irti ja pienillä kohotarroilla liimataan kerroksittain päällekkäin, niin syntyy 3D-kuva.

 

Tästä piti tulla hääkortti, mutta sitten kun aloin tekemään korttia, ei tuo kuva puhutellut....jonain toisena kertana sitten... 

 

Yhdet rippijuhlat osuivat tälle kesälle. Tapani ja tyylini mukaan kortti oli hyvin yksinkertainen. Kuten kuvasta saattaa päätellä, niin ripille pääsijä oli poika.

 

 

Korttiin tein sisäpuolelle rahataskun, minne sujahtikin sitten seteli.

 

 

 

Tälle kesälle osui myös yhdet kesähäät. Pari on pitänyt jo niin pitkään yhtä, että lahjatoiveena oli raha. Tämä toive jätti aikaa sitten mekon tekemiselle. Aluksi minun piti värjätä kangas kauniin lilaksi, mutta se värjäysyritys kariutui siihen, että kankaaseen tuli kaksi pientä lilaa pilkkua. Sitten iski paniikki.

 

Ei muuta kuin alennusmyynteihin ja siellä roikkuikin kauniista ja laskeutuvasta kankaasta valmistettu "säkki". Sen kanssa sitten menin sovituskoppiin pähkäilemään. Mekko oli minulle monta kokoa liian suuri, mutta sitä kun aikani kopissa pyörittelin päälläni, niin se alkoi puhuttelemaan minua ja mekko löysi tien kotiin. 

 

Tässä "säkistä" pari kuvaa.

Ratkoin vyötärönauhan, mikä minulla roikkui lähes lanteilla ja sitten käänsin yläosan väärinpäin. Leikkasin entisen etuosan auki ja tein siitä takakappaleen aukinaisella selällä. Vyötärönauhan, sen entisen "lantionauhan", nostin rintojen alle ja kavensin vyötärön tyköistuvaksi. Lisäsin taakse vetoketjun ja ompelin koko kauneuden kiinni.
Kangas muuten oli liukasta ja laskeutuvaa, joten muutama (ei niin kaunis) sana saattoi lipsahtaa suustani...
Muutaman kerran jouduin pieniä kohtia purkamaan, mutta täytyy myöntää, että lopputulokseen olin enemmän kuin tyytyväinen.

 

 

Kyllä tällä kelpasi pistää jaloilla koreasti. 

Kynnetkin piti saada juhlakuntoon....

Kortista tuli edelleen tapojeni mukaan yksinkertainen...































Olin minä muutaman lomapäivän rannallakin. Mökille uskaltauduin lumi- ja vesisateiden jälkeen ja kyllä se kannattikin.... vai mitä mieltä olette näistä tunnelmista?!?

Tällaista tällä lomalla...

Töissä olen raatanut jo viikon verran ja todennut, että ei tuo ole eläkeammattini ja ammatinvaihto alkoi vielä enemmän pyörimään päässäni, joten hakeuduin opiskelemaan...aluksi kylläkin työnohella.

Elämä on kuitenkin niin lyhyt, että se pitää elää niin kuin tuntuu hyvältä ja unelmia sekä haaveita saa ja pitää tavoitella, mikäli se on mahdollista ja minä totesin, että on aika astua yksi askel lähemmäksi unelmaani....

Ja otinkin motokseni:
"Älä unelmoi elämääsi, vaan elä unelmaasi!"


Näissä tunnelmissa ensikertaan...















 

Miksi ihmeessä...

...kaikki pitää aina jättää viime tipppaan. Olin hyvin tietoinen tulevista häistä ja ristiäisistä, mutta silti piti lahjat ja mekko tehdä parina viime päivänä ennen kyseisiä juhlia. Ehkä vain saan sillä tavalla paremmin aikaiseksi jotain.

Ennen näitä juhlia tein kuitenkin minulta pyydetyn laukun ja kännykkä- tai rahapussukan. Pyyntönä oli turkoosi kangas. Sopivaa kangasta metsästin, mutta en meinannut millään löytää silmää miellyttävää, mutta sitten törmäsin netissä pilkulliseen kankaaseen, mikä oli mielestäni kesäkassiin sopiva. Tällainen siitä sitten tuli.

 

 

 Sisällä laukussa vetoketjullinen tasku ja kiinnitys magneetilla. Pussukan vuori on tehty samasta aikaisemmin käyttämästäni muovitetusta vaaleansinisestä kankaasta.


Seuraavaksi oli vuorossa tyttäreni kummitädin häät. Sinne oli pyydetty vaatetuksessa joko sinistä tai punaista, morsiamen ja sulhasen kannattamien jalkapalloseurojen värien mukaan. Minun vaatekaapista ei juuri sinistä löydy, joten tuli pulma, että mitä päälle. Koska suosin kierrättämistä ja kaapissani oli yksi kietaisuhame sinisellä kuosilla, niin ajattelin tehdä siitä mekon. Lisäksi löysin satiinisen vyön ja toisen rikkinäisen vyön. Näitä kolmea vaate- ja asustekappaletta aloin sitten pyörittämään käsissäni ja mietin mitä saada kokoon.

 Tässä nämä materiaalit ja vaatekappaleet. Tällainen lopputulos niistä syntyi.

Kyllä tällä mekolla tanssi sujui ja häät olivat mukavat.


Häälahja olikin sitten seuraava pähkäilyn kohde. Koska tiesin morsiammen arvostavan itsetehtyä ja varastostani löytyi pirteän iloisia kankaita, niin ajattelin tehdä muutaman kangaskorin, joihin sitten lisättiin hieman täytettä.

Korien ulkopuoli oli punaista ja keltaista markiisikangasta ja vuoren tein iloisen kirjavasta ohuesta flanellista.

Korien koot otin Ikeasta ostamien kulhojen kansista. Halkaisijoiltaan kaksi pienintä olivat punaisia ja isoimmasta tein sitten keltaisen. Koska mitat olivat otettu kulhojen kansista, niin kangaskoritkin on sitten helppo koota kasaan ja näin ne vievät pienemmän tilan.

 

 Koreihin tuli sitten ostettua sitten tosiaankin kynttilöitä ja servettejä, konvehteja ja toisten hemmotteluun sopivia tuotteita.

Onnittelut vielä rakkaille ystävilleni!

Yksi lahja vielä tälle viikonlopulle. Vaikka aikaisemmin kirjoitin, että en enää ikinä tee tilkkutäkkejä, niin yhden nyt ainakin tein. Olin edellistä tehdessäni päättänyt, että myös toiselle kälylle/natolle(kumpaa vain haluatte käyttää) teen lapsen ristiäislahjaksi peiton. Tämänkin siis tiesin noin kaksi kuukautta sitten, mutta ilmeisesti se oli kivempi tehdä eilen aamulla kiireessä ennen häitä. Olin kyllä jo aikaisemmin leikannut tilkut ja sommitellut ne ja ottanut kännykkään kuvan. Ompelutyöt jäivät eiliselle. Se oli sitten valmiin suunnitelman mukaan helppo koota.
Eikä se tilkkutäkkien tekeminen niin kamalaa ole. Ainoastaan se fleece-peiton ompeleminen toiselle puolelle saa hermot hieman kiristymään. 

 Lopputulos oli sitten tämänlainen...iloisia eläinkasvoja.

 

Tässä lahja pakattuna. Peiton lisäksi vauvalle myös valokuvakehys, jossa paikat syntymätiedoille.

Onnittelut vielä Aleksille!

 Tällaista viime viikon aikana...mitäköhän seuraavalla viikolla?!? Ainakin materiaalia ja ideoita löytyy. Toteuttaminen riippuu siitä, että viekö ilmat ulos vai olenko sisällä...