Miksi ihmeessä...

...kaikki pitää aina jättää viime tipppaan. Olin hyvin tietoinen tulevista häistä ja ristiäisistä, mutta silti piti lahjat ja mekko tehdä parina viime päivänä ennen kyseisiä juhlia. Ehkä vain saan sillä tavalla paremmin aikaiseksi jotain.

Ennen näitä juhlia tein kuitenkin minulta pyydetyn laukun ja kännykkä- tai rahapussukan. Pyyntönä oli turkoosi kangas. Sopivaa kangasta metsästin, mutta en meinannut millään löytää silmää miellyttävää, mutta sitten törmäsin netissä pilkulliseen kankaaseen, mikä oli mielestäni kesäkassiin sopiva. Tällainen siitä sitten tuli.

 

 

 Sisällä laukussa vetoketjullinen tasku ja kiinnitys magneetilla. Pussukan vuori on tehty samasta aikaisemmin käyttämästäni muovitetusta vaaleansinisestä kankaasta.


Seuraavaksi oli vuorossa tyttäreni kummitädin häät. Sinne oli pyydetty vaatetuksessa joko sinistä tai punaista, morsiamen ja sulhasen kannattamien jalkapalloseurojen värien mukaan. Minun vaatekaapista ei juuri sinistä löydy, joten tuli pulma, että mitä päälle. Koska suosin kierrättämistä ja kaapissani oli yksi kietaisuhame sinisellä kuosilla, niin ajattelin tehdä siitä mekon. Lisäksi löysin satiinisen vyön ja toisen rikkinäisen vyön. Näitä kolmea vaate- ja asustekappaletta aloin sitten pyörittämään käsissäni ja mietin mitä saada kokoon.

 Tässä nämä materiaalit ja vaatekappaleet. Tällainen lopputulos niistä syntyi.

Kyllä tällä mekolla tanssi sujui ja häät olivat mukavat.


Häälahja olikin sitten seuraava pähkäilyn kohde. Koska tiesin morsiammen arvostavan itsetehtyä ja varastostani löytyi pirteän iloisia kankaita, niin ajattelin tehdä muutaman kangaskorin, joihin sitten lisättiin hieman täytettä.

Korien ulkopuoli oli punaista ja keltaista markiisikangasta ja vuoren tein iloisen kirjavasta ohuesta flanellista.

Korien koot otin Ikeasta ostamien kulhojen kansista. Halkaisijoiltaan kaksi pienintä olivat punaisia ja isoimmasta tein sitten keltaisen. Koska mitat olivat otettu kulhojen kansista, niin kangaskoritkin on sitten helppo koota kasaan ja näin ne vievät pienemmän tilan.

 

 Koreihin tuli sitten ostettua sitten tosiaankin kynttilöitä ja servettejä, konvehteja ja toisten hemmotteluun sopivia tuotteita.

Onnittelut vielä rakkaille ystävilleni!

Yksi lahja vielä tälle viikonlopulle. Vaikka aikaisemmin kirjoitin, että en enää ikinä tee tilkkutäkkejä, niin yhden nyt ainakin tein. Olin edellistä tehdessäni päättänyt, että myös toiselle kälylle/natolle(kumpaa vain haluatte käyttää) teen lapsen ristiäislahjaksi peiton. Tämänkin siis tiesin noin kaksi kuukautta sitten, mutta ilmeisesti se oli kivempi tehdä eilen aamulla kiireessä ennen häitä. Olin kyllä jo aikaisemmin leikannut tilkut ja sommitellut ne ja ottanut kännykkään kuvan. Ompelutyöt jäivät eiliselle. Se oli sitten valmiin suunnitelman mukaan helppo koota.
Eikä se tilkkutäkkien tekeminen niin kamalaa ole. Ainoastaan se fleece-peiton ompeleminen toiselle puolelle saa hermot hieman kiristymään. 

 Lopputulos oli sitten tämänlainen...iloisia eläinkasvoja.

 

Tässä lahja pakattuna. Peiton lisäksi vauvalle myös valokuvakehys, jossa paikat syntymätiedoille.

Onnittelut vielä Aleksille!

 Tällaista viime viikon aikana...mitäköhän seuraavalla viikolla?!? Ainakin materiaalia ja ideoita löytyy. Toteuttaminen riippuu siitä, että viekö ilmat ulos vai olenko sisällä...

 

Paljon tekemistä...liian vähän aikaa

Olisi niin paljon uusia kankaita...uusia ideoita, mutta niin vähän aikaa. Vielä olisi kolme tilaustyötä ja yksi lahja tekemättä. Viikko olisi aikaa, mutta "leveämpi leipä" kutsuu. Toisin sanoen sairausloma loppuu ja maanantaina on paluu arkeen. Olkapää on suhteellisen hyvässä kunnossa. Ei täydellinen, mutta sen kanssa voi elää.

Innostus palkkatöihin nolla, mutta jostain se ruoka pöytään on saatava. Haluaisi niin muuta, mutta lottovoitto ei ole vielä osunut kohdalle, vaikka kuinka yritän. Haaveilla onneksi aina voi...se on ainakin toistaiseksi ilmaista. Suuria unelmia olisi, mutta niitä ei ainakaan vielä pysty toteuttamaan.

Tässä uusista kankaista kuvaa...ihanan inspiroivia...on vaan niin paljon muutakin hommaa...

Minulta pyydettiin kännykälle koteloa...tein tällaisen tekonahkaisen ihan perus kotelon. Materiaalina tarranauhaa lukuunottamatta kierrätyskangas....vanhat housut. Ei ihan sellainen kuin alunperin olin suunnitellut, mutta asiansa ajava. Kiinnitys tarranauhalla.

Aina ei voi istua ompelukoneen tai helmien ääressä. Välillä pitää olla myös muiden perheenjäsenten seurassa, mutta tekemmättä mitään ei pysty olemaan.

Koto living-lehden tilauksen mukana tuli kerä Puro batik-lankaa ja värit natsasivat minulle enemmän kuin hyvin. Aluksi en vain tiennyt, että mitä siitä tekisin. Sitten mieleeni välähti hartiahuivin virkkaus ja netistä mieluisaa mallia etsimään. Löysin salomonin solmun (ohje tästä)ja siitä sitten huivia näillä ohjeilla tekemään. Laitan valmiista sitten kuvan. Tässä kuitenkin huivin alkua.

Ukkonen jyristää päällä ja komeita kumauksia onkin. Sadekin ropisee ikkunaan, joten on hyvä syy mennä ompelukoneen ääreen. Uusi postaus saattaa tulla nopeammin kuin luulettekaan...ainakaan ilma ei suosi pihalla oleskelua.

Palataan pian... 

Järkyttävää...

...mulla on ainakin 10 erilaista projektia aloitettu ja sitten räävin jokaista vuoronperään. Mistään ei tunnu tulevan valmista. On tulossa neljää erilaista pussukkaa, korttia, laukkuja (kahta erilaista) ja monta muutakin aloitettua tavaraa....saa nähdä milloin saan niistä valmista.

Sen lisäksi olen facebookin erilaisilta askartelu- ja ompelukirppiksiltä ja täältä ostellut kaikenlaista, joista pitäisi sitten alkaa tekemään uusia projekteja. Huh!

Jotain pientä olen kuitenkin saanut valmiiksikin. Farkuista kun olen niitä laukkuja tehnyt, niin punteista saa sitten tällaisia mukavia koreja.

Ulkopuoli on tosiaankin farkkujen puntteja ja vuoret olen tehny vanhoista paidoista.

Lisäksi valmiiksi tuli tällainen vuorellinen (kauppa)kassi.

Tämäkin kierrätysmateriaaleista valmistettua. Ulkopuoli ja sangat tehty tyynyliinasta ja pöytäliinasta ja vuori on myös tyynyliina. Kassi on nepparikiinnityksellä ja siinä ei ole sen enempää taskuja...hyvä vaikka kirjastokassiksi.




Ostin myös uuden kameran. Enää ei tarvitse puhelimen kuvia laittaa, vaan saa parempilaatuista tavaraa. Lelukseni hankin Olympuksen SP-720 UZ:n. Ainakin nyt muutamien kuvien jälkeen olen tyytyväinen. Katsotaan sitten, että onko kuvanlaatu parempaa, kun saan sillä otettuja kuvia ladattua tänne.

Tässä kasa mun keskeneräisistä töistä. Jos kaikki menee niin kuin suunnittelen, niin valmista tulee alkuviikosta.

Niin ja nyt tuli kiire saada yksi "tilaustyö" valmiiksi noin kuukauden päähän...siitä sitten myöhemmin lisää.